Kesä tarkoittaa minulle yhtä suurta poikkeustilaa. Joka hetkestä on kerettävä nauttia ja valosta saatava ilo irti. Kohta tulee taas aika laittaa kynttilää palamaan elokuun pimenevien iltojen kunniaksi. Poikkeustilassa pienet lipsumiset on täysin sallittua; mansikoita pitää ostaa vaikka ylihintaisina, punaviiniä saa maistaa keskellä viikkoa ja itselle saa ostaa kivan mekon alennusmyynnistä, jos sellainen sattuu tulemaan vastaan.
Palattuani opiskeluiden jälkeen takaisin päivätyöhön, kesäillat ovat pitkälti saaneet toimia poikkeustilan toteutusajankohtina. Kesäprojektini teatterin markkinointiosastolla alkaessa sain kuitenkin kuulla, että olen ansainnut kokonaiset 15 lomapäivää ollessani opintovapaalla. Hurraa työehtospimus ja vuosilomalaki! Opintoaikojen kituuttamisen jälkeen parikin viikkoa palkallista lomaa tuntuu mielettömältä bonukselta. Kun töihin mennessä oletin, että seuraavat vapaat ovat joskus joulun tienoilla, on nämä muutamat viikot ja vapaat viikonloput olleet nyt jo super-antoisia, vaikka en ole ehtinyt tehdä läheskään kaikkea, mitä aiemmin suunnitelin.
Projektityön aloittaminen tutun organisaation markinointiosastolla on ollut hyvä paikka tarkistella uutta uraa opintojen päätyttyä. Kivat ihmiset ja paikan ja tuotteiden tuttuus on auttanut huikeasti uusien asioiden sisäistämistä ja työtehtävien moninaistumista. Harmikseni tämä vierailu teatterin markkinointiosastolla jää vain kesän mittaiseksi, mutta olen toisaalta onnekseni löytänyt muuta koulutustani vastaavaa työtä. Hommat rullaavat nyt kummallisela tahdilla. Valmistuminen. Kesätyö. Häät. Uusi työ. Käsite "ruuhkavuodet" alkaa pikkuhiljaa hahmottua.
Tämän kesän aktiviteetit ovat melkolailla pyörineet häävalmistelujen ja -sumplimisten ympärillä. Kummallista, miten paljon ajatustyötä pari päivää elämästä voi viedä. Illat ovat menneet kutsukorttimateriaaleja ja liivatteetonta kakkuvaihtoehtoa miettiessä. Kaikella kunnioituksella, nyt ymmärrän vielä huonommin häistään bloggaavia ihmisä, jotka ehtivät dokumentoimaan jokaiseen suunnitelmiinsa tulleen käänteen julkiselle forumille. Ja editoimaan ja miettimään kuvia. Ja keskustelemaan lukijoittensa kanssa erilaisista ohjelma- ja koristevaihtoehdoista.
Vaikka opinnäytetyössäni todistin dialogin aktiivibloggaajien ja heidän lukijoidensa välillä olevan oleellinen osa blogikulttuuria ja blogin elinvoimaa, ei itselläni aika tai intohimo tällaiseen riittäisi. Mikämikämaahankin olen kirjoittanut yli kuukausi sitten - normaalisti tämmöinen taukoilu vähentää lukijoiden kiinnostusta tietyn kirjoittajan seuraamiseen huomattavasti. Onneksi kirjoituksillani ei ole kaupallista tarkoitusperää, mutta nämä nyt kirjoittamani rivit toimikoon jonkinlaisena väliraporttina kesäisen poikkeustilan keskeltä. Pieni digipaasto on kesällä mielestäni sallittua, varsinkin keväisen kirjoitusrupeamani päätteeksi. Kesällä en kertakaikkiaan pysty istumaan kotona paikoillani.
Kesämuistot täytyy saada aikaan elämällä, eikä luomalla niitä sosiaaliseen mediaan. Itse voin harrastaa digilakkoa esim. vanhassa sähköttömössä ja vedettömässä mummonmökissämme Ristiinassa, jossa puhelinta tai pädiä ei voi edes ladata. Puhelin pysyy siis usein kiinni, ja ilo syntyy esim. siitä, kun mökillä monta vuotta seissyt matkaradio osoittaakin edelleen toimivansa. Parhaillaan radiosta tulee Lakatut varpaankynnet, jonka musiikin tahtiin mökkikeittiösssä kokkailu ja punaviinin maistelu tuntuu ihanan letkeältä puiden palaessa mökkiuunissa omaa hiljaista rapinaansa ja poksahteluaan pidellen. Saunomisen ja muun puuhastelun lomassa mieletön kiitollisuuden tunne iskee välillä rajustikin päälle. Hiljaisuus korpimökissä yllättää ja kertoo omaa tarinaansa - täällä on joku asunut ja elänyt, näiden maisemien ja olosuhteiden ehdoilla ja armoilla. Nyt juoksevan veden ja sähkön puute ja keskeneräiset projektit ovat mökillä "se juttu", joka rentouttaa kaupungissa päätetyötä tekevien jälkeläisten mieltä. Mökkiä käy välillä kuin sääliksi - nyyh, nyt se jää taas tänne yksin nököttämään koko talveksi. Seuraavana kesänä saamme taas todeta vahingot.
Onnea on, että voimme käydä myös äitini mökillä Liljendalissa, jonne pääsee vähän nopeammin kuin Mikkeliin matkatessa. Nyt, kun olemme taas muutaman päivän olleet kaupungissa mukavuuksien äärellä, tuleva yhden yön mökkistrategia Liljendaliin tuntuu taas ihanalta vaihtoehdolta. Pääsee puuhastelemaan, eikä mökkiöveri ehdi iskeä. Korpimökkiin täytyy silti päästä vielä ainakin kerran.
Kyllä kesä-stadikin houkuttelee. Suomenlinnan vierailun, torimansikoiden ja Alppipuiston kesätapahtumien jälkeen on toteutettava ainakin Rööperi- ja Kalliokierrokset. Enkä nyt tarkoita mitään baarikierroksia, vaan katukahviloissa maleksimista, pikkuputiikkien tutkimista ja muuta ihanaa kiiretöntä nautiskelua. Made in Kallion raakakakkuversio Snickersistäkin on vielä kokeilematta. Tällaisista pienistä nautinnoista on minun kesäni tehty - vaikka tulisikin muutama extra-kalori kesämorsiamelle.
Poikkeustilan turvin voi tehdä paljon ihania asioita. Kunhan muistaa välillä tasapainottaa Snickersiä vaikka vesimeloonilla. Laittakaa viestiä, jos haluatte mukaan stadiin nauttimaan, jookos?
Puss & Kram, Leena
Palattuani opiskeluiden jälkeen takaisin päivätyöhön, kesäillat ovat pitkälti saaneet toimia poikkeustilan toteutusajankohtina. Kesäprojektini teatterin markkinointiosastolla alkaessa sain kuitenkin kuulla, että olen ansainnut kokonaiset 15 lomapäivää ollessani opintovapaalla. Hurraa työehtospimus ja vuosilomalaki! Opintoaikojen kituuttamisen jälkeen parikin viikkoa palkallista lomaa tuntuu mielettömältä bonukselta. Kun töihin mennessä oletin, että seuraavat vapaat ovat joskus joulun tienoilla, on nämä muutamat viikot ja vapaat viikonloput olleet nyt jo super-antoisia, vaikka en ole ehtinyt tehdä läheskään kaikkea, mitä aiemmin suunnitelin.
Projektityön aloittaminen tutun organisaation markinointiosastolla on ollut hyvä paikka tarkistella uutta uraa opintojen päätyttyä. Kivat ihmiset ja paikan ja tuotteiden tuttuus on auttanut huikeasti uusien asioiden sisäistämistä ja työtehtävien moninaistumista. Harmikseni tämä vierailu teatterin markkinointiosastolla jää vain kesän mittaiseksi, mutta olen toisaalta onnekseni löytänyt muuta koulutustani vastaavaa työtä. Hommat rullaavat nyt kummallisela tahdilla. Valmistuminen. Kesätyö. Häät. Uusi työ. Käsite "ruuhkavuodet" alkaa pikkuhiljaa hahmottua.
Tämän kesän aktiviteetit ovat melkolailla pyörineet häävalmistelujen ja -sumplimisten ympärillä. Kummallista, miten paljon ajatustyötä pari päivää elämästä voi viedä. Illat ovat menneet kutsukorttimateriaaleja ja liivatteetonta kakkuvaihtoehtoa miettiessä. Kaikella kunnioituksella, nyt ymmärrän vielä huonommin häistään bloggaavia ihmisä, jotka ehtivät dokumentoimaan jokaiseen suunnitelmiinsa tulleen käänteen julkiselle forumille. Ja editoimaan ja miettimään kuvia. Ja keskustelemaan lukijoittensa kanssa erilaisista ohjelma- ja koristevaihtoehdoista.
Vaikka opinnäytetyössäni todistin dialogin aktiivibloggaajien ja heidän lukijoidensa välillä olevan oleellinen osa blogikulttuuria ja blogin elinvoimaa, ei itselläni aika tai intohimo tällaiseen riittäisi. Mikämikämaahankin olen kirjoittanut yli kuukausi sitten - normaalisti tämmöinen taukoilu vähentää lukijoiden kiinnostusta tietyn kirjoittajan seuraamiseen huomattavasti. Onneksi kirjoituksillani ei ole kaupallista tarkoitusperää, mutta nämä nyt kirjoittamani rivit toimikoon jonkinlaisena väliraporttina kesäisen poikkeustilan keskeltä. Pieni digipaasto on kesällä mielestäni sallittua, varsinkin keväisen kirjoitusrupeamani päätteeksi. Kesällä en kertakaikkiaan pysty istumaan kotona paikoillani.
Kesämuistot täytyy saada aikaan elämällä, eikä luomalla niitä sosiaaliseen mediaan. Itse voin harrastaa digilakkoa esim. vanhassa sähköttömössä ja vedettömässä mummonmökissämme Ristiinassa, jossa puhelinta tai pädiä ei voi edes ladata. Puhelin pysyy siis usein kiinni, ja ilo syntyy esim. siitä, kun mökillä monta vuotta seissyt matkaradio osoittaakin edelleen toimivansa. Parhaillaan radiosta tulee Lakatut varpaankynnet, jonka musiikin tahtiin mökkikeittiösssä kokkailu ja punaviinin maistelu tuntuu ihanan letkeältä puiden palaessa mökkiuunissa omaa hiljaista rapinaansa ja poksahteluaan pidellen. Saunomisen ja muun puuhastelun lomassa mieletön kiitollisuuden tunne iskee välillä rajustikin päälle. Hiljaisuus korpimökissä yllättää ja kertoo omaa tarinaansa - täällä on joku asunut ja elänyt, näiden maisemien ja olosuhteiden ehdoilla ja armoilla. Nyt juoksevan veden ja sähkön puute ja keskeneräiset projektit ovat mökillä "se juttu", joka rentouttaa kaupungissa päätetyötä tekevien jälkeläisten mieltä. Mökkiä käy välillä kuin sääliksi - nyyh, nyt se jää taas tänne yksin nököttämään koko talveksi. Seuraavana kesänä saamme taas todeta vahingot.
Onnea on, että voimme käydä myös äitini mökillä Liljendalissa, jonne pääsee vähän nopeammin kuin Mikkeliin matkatessa. Nyt, kun olemme taas muutaman päivän olleet kaupungissa mukavuuksien äärellä, tuleva yhden yön mökkistrategia Liljendaliin tuntuu taas ihanalta vaihtoehdolta. Pääsee puuhastelemaan, eikä mökkiöveri ehdi iskeä. Korpimökkiin täytyy silti päästä vielä ainakin kerran.
Kyllä kesä-stadikin houkuttelee. Suomenlinnan vierailun, torimansikoiden ja Alppipuiston kesätapahtumien jälkeen on toteutettava ainakin Rööperi- ja Kalliokierrokset. Enkä nyt tarkoita mitään baarikierroksia, vaan katukahviloissa maleksimista, pikkuputiikkien tutkimista ja muuta ihanaa kiiretöntä nautiskelua. Made in Kallion raakakakkuversio Snickersistäkin on vielä kokeilematta. Tällaisista pienistä nautinnoista on minun kesäni tehty - vaikka tulisikin muutama extra-kalori kesämorsiamelle.
Poikkeustilan turvin voi tehdä paljon ihania asioita. Kunhan muistaa välillä tasapainottaa Snickersiä vaikka vesimeloonilla. Laittakaa viestiä, jos haluatte mukaan stadiin nauttimaan, jookos?
Puss & Kram, Leena
 
Terveisiä Helsingin lenkkipoluilta!
 |
| Relax - take it easy, sanoo rentoutunut mökkeilijä. |
No comments:
Post a Comment