"Maailma hukkuu tavaraan ja vaatekaapit pullistelevat käyttämättömistä vaatteista. Ompelijat raatavat hikipajoissa ja kaatopaikat täyttyvät tekstiilijätteestä."
Näin alkaa Facebookissa leviävän haasteen "Vuosi ilman uusia vaatteita" kuvaus, ja osuu aivan oikeaan. Maapallon ylirasitus johtuu pitkälle kehittyneiden maiden ylimalkaisesta resurssien käyttämisestä ja johtaa siihen, että käytämme (siis mekin, suomalaiset!) vuosittain vähintään 3,1 maapallollista enemmän resursseja, kuin mitä rakas Telluksemme pystyy sietämään (WWF, 2014).
Kuluttajien jatkuva uutuudenhalu ja shoppailunhimo vie porukkaa halpaketjujen alituisesti vaihtuvien alennusrekkien ääreen ja luo nopeasti vaihtuvine trendeineen koko ajan lisää tekstiilijätettä. Monet ostavat iloon, toiset suruun, ja jotkut tekemisen puutteeseen. Itse olen huomannut antavani itselleni luvan shoppailla nimenomaan ulkomailla, kun arjen kiireet eivät paina, ja kaupoissa kiertelyyn on aikaa. Yhtä palkitsevaa, on tosin esim. museoissa käyminen, mutta jostain syystä huomaan joka kerta matkalaukkuni pullistelevan uusista vaatteista palatessani kotiin reissuilta.
Tuttavillani ja ystävilläni ostovimma selittyy usein samoista syistä. Kenties meillä on oikeasti liikaa aikaa ja rahaa käytössämme, kun voimme alituiseen ostella uutta ja samalla heittää pois käyttökelpoista tavaraa.
Mielestäni "Vuosi ilman uusia vaatteita" antaa meille kaikille hienon mahdollisuuden tutkia osotoskäyttäytymistämme ja pohtia uusia vaatteita ekstaasissa hypistellessämme, josko oikeasti niitä tarvitsemme, ja mistä syystä ne oikeasti haluamme. Aika usein kotoa kaapista voi tehdä ihan yhtä hienoja löytöjä kuin kaupasta, sillä monesti miellymme samantyyppisiin vaatteisiin (montako mustaa t-paitaa sinun vaatekaapissasi on?).
Vuoden ekotekoa harkitessani, näin siinä pelkkiä hyviä puolia. Tempaus kannustaa kirppistelyyn, kavereilta ostamiseen ja lainaamiseen. Kauppakeskuksissa hengailun sijaan ystävät voivat siis viettää aikaa esim. toistensa vaatekaapeilla tarkasten, josko niistä löytyisi jotain toisen mielestä vanhaa ja omaan tyyliin sopimatonta, josta toiselle voisi olla hyötyä. Myös Siivouspäivän kaltaiset tapahtumat ovat ihania tilaisuuksia tavata samanhenkisiä ihmisiä, viettää aikaa ystävien kanssa ja tehdä uniikkeja löytöjä oman tyylin terävöttämiseksi. Samalla voi itse käydä oman kaappinsa läpi, ja viedä vaatteet, joita ei tule käytettyä vaikka kierrätykseen, jos itse ei jaksa mennä niitä myymään. Kokemuksesta voin silti sanoa, että tavarasta luopumisen kannalta myyminen on tietenkin tehokkaampi tapa, koska oman myyntipisteen vahtaaminen estää muiden kojujen luona kiertelyltä ja heräteostoksilta. Itse teen kuitenkin parhaat vaate- ja asustelöydöt kirppiksillä ja Second Hand ja Vintage-myymälöissä. Parasta on, ettei tyyli tule turhan kalliiksi, mutta se on taatusti yksilöllinen.
Second Hand on tätä päivää ja sen käyttäminen on onneksi nykyään jopa muodikasta. Kun 90-luvulla joskus kerroin luokkakavereille jonkun vaatteni olevan kirppikseltä kotoisin, monet luokkatovereistani pyörittelivät silmiään ja kommentoivat vaatteitani selkäni takana. Enää Second Handia ei onneksi leimaa samantyyppinen "halpis"-karma, vaan vaatteita voi rinta rottingilla kutsua "Vintageksi" ja löydöistä saa ja pitää olla ylpeä.
"Vuosi ilman uusia vaatteita" suo pienet lipsahdukset ja poikkeukset. Silti tietynlainen ylpeys valtasi itseni, kun onnistuin pysymään poissa kaupoista oikeasti uusia kenkiä tarvitessani. Vaikka maiharit päästivät vettä läpi ajattelin, etten raatsi ostaa heti uusia kenkiä, kun olin kerran puhunut julkisesti ottavani haasteen vastaan Käyttämättömät nahka-nilkkurit osuivatkin silmään, kun asiaa vähiten ajattelin, ja hinta oli jopa pienempi kuin normaalit suutarikulut korkolappujen vaihdosta. Hyvät diilit antavat joskus odottaa, mutta ovat todellakin sen arvoisia.
Tsemppiä kaikille haasteen vastaanottaneille! Te, jotka ette vielä ole siihen tarttuneet, ette ole vielä myöhässä. Vuosi on vasta aluillaan.
Näin alkaa Facebookissa leviävän haasteen "Vuosi ilman uusia vaatteita" kuvaus, ja osuu aivan oikeaan. Maapallon ylirasitus johtuu pitkälle kehittyneiden maiden ylimalkaisesta resurssien käyttämisestä ja johtaa siihen, että käytämme (siis mekin, suomalaiset!) vuosittain vähintään 3,1 maapallollista enemmän resursseja, kuin mitä rakas Telluksemme pystyy sietämään (WWF, 2014).
Kuluttajien jatkuva uutuudenhalu ja shoppailunhimo vie porukkaa halpaketjujen alituisesti vaihtuvien alennusrekkien ääreen ja luo nopeasti vaihtuvine trendeineen koko ajan lisää tekstiilijätettä. Monet ostavat iloon, toiset suruun, ja jotkut tekemisen puutteeseen. Itse olen huomannut antavani itselleni luvan shoppailla nimenomaan ulkomailla, kun arjen kiireet eivät paina, ja kaupoissa kiertelyyn on aikaa. Yhtä palkitsevaa, on tosin esim. museoissa käyminen, mutta jostain syystä huomaan joka kerta matkalaukkuni pullistelevan uusista vaatteista palatessani kotiin reissuilta.
Tuttavillani ja ystävilläni ostovimma selittyy usein samoista syistä. Kenties meillä on oikeasti liikaa aikaa ja rahaa käytössämme, kun voimme alituiseen ostella uutta ja samalla heittää pois käyttökelpoista tavaraa.
Mielestäni "Vuosi ilman uusia vaatteita" antaa meille kaikille hienon mahdollisuuden tutkia osotoskäyttäytymistämme ja pohtia uusia vaatteita ekstaasissa hypistellessämme, josko oikeasti niitä tarvitsemme, ja mistä syystä ne oikeasti haluamme. Aika usein kotoa kaapista voi tehdä ihan yhtä hienoja löytöjä kuin kaupasta, sillä monesti miellymme samantyyppisiin vaatteisiin (montako mustaa t-paitaa sinun vaatekaapissasi on?).
Vuoden ekotekoa harkitessani, näin siinä pelkkiä hyviä puolia. Tempaus kannustaa kirppistelyyn, kavereilta ostamiseen ja lainaamiseen. Kauppakeskuksissa hengailun sijaan ystävät voivat siis viettää aikaa esim. toistensa vaatekaapeilla tarkasten, josko niistä löytyisi jotain toisen mielestä vanhaa ja omaan tyyliin sopimatonta, josta toiselle voisi olla hyötyä. Myös Siivouspäivän kaltaiset tapahtumat ovat ihania tilaisuuksia tavata samanhenkisiä ihmisiä, viettää aikaa ystävien kanssa ja tehdä uniikkeja löytöjä oman tyylin terävöttämiseksi. Samalla voi itse käydä oman kaappinsa läpi, ja viedä vaatteet, joita ei tule käytettyä vaikka kierrätykseen, jos itse ei jaksa mennä niitä myymään. Kokemuksesta voin silti sanoa, että tavarasta luopumisen kannalta myyminen on tietenkin tehokkaampi tapa, koska oman myyntipisteen vahtaaminen estää muiden kojujen luona kiertelyltä ja heräteostoksilta. Itse teen kuitenkin parhaat vaate- ja asustelöydöt kirppiksillä ja Second Hand ja Vintage-myymälöissä. Parasta on, ettei tyyli tule turhan kalliiksi, mutta se on taatusti yksilöllinen.
Second Hand on tätä päivää ja sen käyttäminen on onneksi nykyään jopa muodikasta. Kun 90-luvulla joskus kerroin luokkakavereille jonkun vaatteni olevan kirppikseltä kotoisin, monet luokkatovereistani pyörittelivät silmiään ja kommentoivat vaatteitani selkäni takana. Enää Second Handia ei onneksi leimaa samantyyppinen "halpis"-karma, vaan vaatteita voi rinta rottingilla kutsua "Vintageksi" ja löydöistä saa ja pitää olla ylpeä.
"Vuosi ilman uusia vaatteita" suo pienet lipsahdukset ja poikkeukset. Silti tietynlainen ylpeys valtasi itseni, kun onnistuin pysymään poissa kaupoista oikeasti uusia kenkiä tarvitessani. Vaikka maiharit päästivät vettä läpi ajattelin, etten raatsi ostaa heti uusia kenkiä, kun olin kerran puhunut julkisesti ottavani haasteen vastaan Käyttämättömät nahka-nilkkurit osuivatkin silmään, kun asiaa vähiten ajattelin, ja hinta oli jopa pienempi kuin normaalit suutarikulut korkolappujen vaihdosta. Hyvät diilit antavat joskus odottaa, mutta ovat todellakin sen arvoisia.
Tsemppiä kaikille haasteen vastaanottaneille! Te, jotka ette vielä ole siihen tarttuneet, ette ole vielä myöhässä. Vuosi on vasta aluillaan.
 |
| Esim. vintage-muoti on ihanaa, leikkisää ja ajatonta. Tässä keväälllä 2014 otetussa kuvassa, leikin Rasvaletti-näyttelyssä, jossa työskentelin 2014. Ylläni kirppislöytönä ostettu pallopaita, joka on yksi lempipaidoistani. |
<3, Leena
No comments:
Post a Comment