Rivejä tekemisen ilosta

Seuraava tapahtumasarja on varmasti monelle tuttu: juuri, kun elämässä on käynnissä kiireinen jakso, työtä ja hoidettavia asioita tuntuu syntyvän joka elämän alueella yhä lisää. Pyykkivuoret kasvavat kotona, pölykoirat lisääntyvät nurkissa ja kirjat ja dokumentit, joita pitäisi lukea ja analysoida, odottavat osin koskemattomana pinona olohuoneen pöydällä. Itse alan jostakin syystä aina huomioimaan  kaikkia ympäristössäni ilmeneviä puutteita juuri, kun ne pitäisi jättää huomiotta (silloin, kun ei olisi aikaa).

Päivien pimetessä, voisi melkein ajatella, ettei näillä kodin siisteysasioilla ole niin suurta merkitystä, kun päivät kuitenkin ovat jo lyhenemään päin, eikä niitä pölypalleroita kukaan silloin huomaisi. Väärin. Minä huomaan kaiken – varsinkin, jos minulla on seuraavana päivänä tentti tai jokin toinen deadline. Itse olen muutenkin pedantti, mutta jännää kyllä - huomaan kuuravani vessan lavuaaria vanhalla hammasharjalla juuri silloin, kun minun pitäisi valmistautua johonkin suurempaan psyykkiseen koettelemukseen.

Eilen törmäsin LinkedInissä artikkeliin, jonka mukaan prokrastinaatio on monelle suurin este oman onnen tiellä. Ymmärrän pointin. Jos aina sanoo tekevänsä asiat “kohta”, ei monikaan asia voine tapahtua halutussa aikataulussa. Silti uskon siihen, että välillä on ihan hyvästä ottaa pientä taukoa ja etäisyyttä asioihin, joita pitäisi suorittaa.

Jo psykologian peruskursseilla puhutaan aktiivista toimintaa seuraavasta lepovaiheesta, jota ihmisaivot tarvitsevat pystyäkseen analysoimaan viestit, joita niihin jatkuvasti tankkaamme. Kaikkea ei tämän lepovaiheenkaan kanssa ole mahdollista mahdutttaa aivoihin, mutta todennäköisyys, että materiaali jää muistiimme on suurempi, kun annamme ensin itsellemme mahdollisuuden prosessoida asioita tämän lepovaiheen aikana. Tämän jälkeen muistijäljet voidaan muuttaa tukemaan toimintaa, ja mahdollisia ekspansioita saattaa syntyä – saamme uusia näkökulmia aiheeseen, keksimme arjessa hyödyntämismahdollisuuksia jollekin teorialle, joka alkuun tuntui vain tieteelliseltä jargonilta.

Rytmi on ajan kumppani. Kaikella on aikansa, eikä luovuutta voi hoputtaa. Itse saan usein parhaat ideani kypsyteltyäni jotakin aihetta oman aikani, ja tehdessäni jotain aivan muuta. Tästä syystä yritän kaiken kiireen keskellä pitää lujasti kiinni lenkkeily-rituaaleistani sekä tanssi- että jooga-hetkistäni. Kun keho saa happea, liikuntaa ja toteuttaa rytmin kautta itseään, se pystyy tuottamaan myös uusia asioita. Tunteet, joita liikunta herättää, tuovat mukanan myös itsetuntemusta, ja muistuttavat omista tavoitteista. Oman toimintansa ymmärtäminen helpottaa motivaation ylläpidossa huomattavasti. Liikunnan, leivonnan, siivoamisen tai seksin jälkeen voi yhtäkkiä runosuoni sykkiä ja ideoita virrata. Luovuus ei tunne sääntöjä, mutta joskus sitä pitää hieman härnätä, jotta se ilmaantuu.

Asioiden lykkääminen ja välttely ovat eri asioita, kuin niiden sulattelu. Harvoin ensimmäinen idea on se, jolla mullistetaan maailmaa. Pienen paineen alla työskentelyn ja luovien taukojen välimaastossa temmeltäessä voi saada aikaan hienoja asioita.

Uudet kuviot itselläni ovat esim. viime aikoina saaneet minut todella pistämään itseni peliin kampanjoiden ja myyntistrategioiden suunnittelun tiimoilta. Ne hetket, kun huomaa toimeksiantajien nyökkäilevän hyväksyvästi tuotoksiani tutkiessa, ovat olleet kaikin puolin palkitsevia ja antavat intoa jatkaa valitsemallani tiellä. Seuraavaksi aion alkaa hioa kuvankäsittelytaitojani. Paljon edistystä onkin tapahtunut, ja olen päässyt jo pitkälle niistä ajoista, jolloin hallitsin hyvällä tuurilla Power Pointin.

Olen ollut onnekas, kun jo ensimmäisessä markkinointiassarin työssäni sain vastuulleni suuren osan visuaaliseen ilmeeseen liittyvästä vastuusta. Taidot ovat kehittyneet nopeasti myös erinäisten kouluprojektien myötä. Yllä kuva esimerkkinä materiaalista, jota olen työstänyt Haaga Heliassa käyvääni luovan myynnin kurssia varten. Kun resurssit koulutöitä varten ovat mitättömät ja aikaa visuaalisen ilmeen luomiseen suhteellisen vähän, ilmeen luominen ei ole kaikista helpoin juttu. Itse olen ainakin kohtuullisen tyytyväinen tämän kurssin aikana kehittämääni kampanjaan, johon lopulta käytin monia kuvia omista arkistojeni kätköistä. Aiheena on ollut Live Stream-palvelujen buffaaminen osana tulevia opintosuunnitelmia ja tulevaisuuden koulutusta (lisää kuvia sivulla: www.facebook.com/eihaalaripakkoa?fref=ts), mikä on antanut hyviä näkökulmia myös omaan opiskeluuni.

Tämän päivän ohjelmistot ovat täynnä mahdollisuuksia, joita en kaikkia edes tunne. Olen siis aivan innoissani, kun tälle aluevaltaukselle on suunniteltu ihan oma kurssi, jossa saan kerryttää tekemääni materiaalia omaan portfoliooni. Olisikohan minulla joku päivä rahkeita graafiseksi suunnittelijaksi? Ehkä ensin pakotan itseni tekemään nuo pakolliset työt kolkuttelemasta omaatuntoani. Tähän päivään mennessä en ole ylittänyt deadlineja, enkä kyllä ajatellut aloittaa tänään!